Apostoli Paavali vakuutti tessalonikalaisille, että he olivat oppineet, kuinka vaeltaa soveliaasti Herran edessä. Hän kertoi heille, "Olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset" (1Tess.4:1) Paavali vielä lisäsi tämän kehotuksen: "siinä yhä enemmän varttuisitte" (4:1).

"Varttua" tarkoittaa kasvamista. Paavali tarkoitti, "Te olette istuneet kestävän evankeliumin alla saarnaamassa. Nyt teillä on kiinteä perustus allanne. Siksi teidän tulee kasvaa armossa kaikilla tavoilla - uskossa, tiedossa, rakkaudessa."

Paavali puhui myös sellaisesta varttumisesta korinttolaisille: "Niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä" (2Kor.8:7, englanninkielinen käännös puhuu ylenpalttisuuden sijaan varttumisesta). Toisin sanoen hän sanoi, "Jumalan Henki on tehnyt suuria muutoksia elämässänne. Siksi teidän tulee antaa enemmän itsestänne kaikilla tavoilla - ajastanne, tuloistanne, kymmenyksistänne."

Nämä kohdat selvittävät asian: Jokaisen, jota on ruokittu Jumalan Sanalla, odotetaan kasvavan armossa. Jumala on varustanut lahjoja paimenille, opettajille, profeetoille ja evankelistoille tätä eritystä tarkoitusta varten: laittaa Hänen seurakuntansa kasvamaan. Ei yhdenkään uskovan ole tarkoitus jäädä vauvaksi Kristuksessa. Meidän odotetaan kasvavan Hänessä niin, ettei mikään väärä asia kuljeta meitä pois.

Jeesus itse puhuu jatkuvasta kasvamisesta elämissämme: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh.10:10, tässäkin englanninkielinen teksti puhuu yltäkylläisyyden sijaan 'että heillä olisi runsaammin'). Kristus kiitti seurakuntaa Tyatirassa siitä, että he olivat kasvaneet armossa: "Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi ja kärsivällisyytesi ja että sinun viimeiset tekosi ovat useammat kuin ensimmäiset" (Ilm.2:19). Jeesus tarkoitti sanoa, "Sinä olet nyt voimakkaampi kuin silloin, kun aloitit. Sinä olet antanut minun elämäni kasvaa sinussa."

Sananlaskut viittaavat tähän, "Vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka" (Snl. 4:18). Ja Job julistaa, "Hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa" (Job 17:9).

Me näemme, että ei ole sijaa velttoudelle, laiskuudelle tai kitukasvuisuudelle Kristuksen ruumiissa. Niin, miltä sinun kasvusi Herrassa tuntuu? Näetkö jatkuvaa kasvua uskossa, toivossa, rakkaudessa ja antamisessa? Jos näet, kuinka mittaat kasvuasi?

On traagista, että monet kristityt tuomitsevat hengellistä kasvuaan ulkoisilla olosuhteilla. Tietenkin suurin osa uskovista väittää elävänsä uskosta eikä tunteista. Mutta jokapäiväisessä uskon harjoituksessaan monet mittaavat hengellistä elämäänsä sen kautta, miltä heistä tuntuu. Ja he ovat vakuuttuneita siitä, että he eivät kasva hengellisesti. He käyvät kirkossa säännöllisesti, kuulevat, kun Jumalan Sanaa saarnataan, lukevat Raamattujaan, rukoilevat ahkerasti. Mutta heistä tuntuu siltä, ettei mitään kehitystä tapahdu. Yksi pyhä kertoi minulle, "Minun täytyisi olla paljon särkyneempi Herrassa. Minulla oli tapana itkeä helposti Hänen edessään, mutta nyt en enää ole niin helläsydäminen. Minä yksinkertaisesti en kasva."

Toiset tuomitsevat itseään, koska he kuulevat monia saarnoja, mutta muistavat niistä vähän. He ovat huolissaan, että he eivät ole niin kiihkeitä tai innokkaita Jumalan puoleen, kuin he kerran olivat.

Antakaa minun jakaa muutama käsitys hengellisestä kasvustamme:

---

1. Kristitty voi kasvaa armossa ja olla havaitsematta sitä.

---

Saatat olla täydellisen välinpitämätön siitä suunnattomasta sisälläsi tapahtuvasta kehitysprosessista. Paavali samaistaa hengellistä kasvuamme ruumiidemme kasvuun. Hän sanoo, että sielujamme ravitaan samalla tavalla kuin fyysisiä jänteitämme ja lihaksiamme. Hän kutsuu tätä "Jumalan antamaksi kasvuksi" (Kol.2:19).

Sellainen kasvu tulee päästä. Yksinkertaisesti sanottuna, kun luotat ja olet Kristuksessa, loppumatonta virtaa Hänen elämäänsä pumpataan sinun sieluusi. Jeesus on olemuksesi jatkuva elämänlähde, elävä virta, joka ei milloinkaan sulkeudu. Siksi, Hänen elämänsä virtaa sinuun jatkuvasti, jopa silloin, kun nukut. Hän hankkii sinulle uutta voimaa joka päivä, eikä sillä ole merkitystä, miltä sinusta ulkoisesti tuntuu.

Kuinka luulet Israelin selviytyneen 40 vuotta erämaassa? He elivät mannalla, taivaasta lähetetyllä leivällä. Tällä 'enkelten leivällä' oli kaikki ravinto, jota tarvittiin israelilaisten immuniteettisysteemin rakentamiseksi. Siksi Jumalan kansa ei milloinkaan sotkeutunut yhteenkään Egyptin sairauksista. Kaikkialla heidän ympärillään kanaanilaiset ja filistealaiset kuolivat vitsauksiin. Kuitenkin koko ajan Israel säilyi immuunina.

Niin on myös Kristuksen, meidän tämänpäiväisen mannamme kanssa. Hän on se leipä, joka on lähetetty meille taivaasta. Ja Hän rakentaa meidän henkistä immuniteettisysteemiämme kaikenlaisia syntejä vastaan. Me emme ehkä näe ulkoisia merkkejä siitä, että tämä manna tekisi työtään meissä (aivan kuten me emme näe fyysisten ruumiidemme immuniteettisysteemien vahvistuvan). Mutta Jumalan Sana lupaa, että kaikki, jotka rakastavat Jeesusta, vahvistuvat henkisessä immuniteetissaan.

Ajattele: Silloin tällöin sinua voidaan vielä kiusata, mutta vuosien jälkeen olet havainnut kasvavan voiman vastustaa maailman viettelyksiä. Ja olet kasvanut inhoamaan enemmän sitä saastaa, mitä näet ympärilläsi. Et enää ajattele tai puhu niin kuin maailma. Kun työkaverisi huutelevat, "On perjantai, juhlapäivä," sinä ajattelet, "Enää kaksi päivää sunnuntaihin." Näin siksi, koska sinä kasvat.

Mieti kuuta ja tähtiä. Ne näyttävät olevan aloillaan, ilman merkkiäkään liikkeestä. Silti nämä taivaankappaleet kiitävät avaruuden läpi satoja maileja tunnissa. Niin on myös jokaisella kristityllä. Me saatamme ajatella, että kasvumme on pysähtynyt, eikä liiku eteenpäin. Mutta Jumala on antanut meille liiton lupauksen: "He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa" (Psalmi 92:13).

Jeesus veti sinut juurineen pois pimeyden valtakunnasta ja istutti sinut Hänen valtakuntansa hyvään maaperään. Ja nyt saat ravintoa ja elämää Hänen taivaallisesta maaperästään. Paavali kirjoittaa, "Juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen" (Kol. 2:7, tässäkin on engl. käännöksessä 'kasvava' ylitsevuotavaisen tilalla). Apostoli kertoo meille, "Kun elätte Kristuksessa, te menestytte ja kukoistatte niin kuin elinvoimainen kukka. Jeesuksen elämä säteilee voimakkaasti teistä."

---

2. Me saatamme tuomita väärin hengellisen kasvumme
sen yksitoikkoisuuden ja tylsyyden tähden,
mikä on yleistä kaikelle elämälle.

---

Joka päivä teet uudelleen ja uudelleen asioita, jotka tulevat tylsiksi ja yksitoikkoisiksi. Esimerkiksi joka arkipäivä sinä heräät samalla hetkellä, syöt samaa aamupalaa ja ajat saman matkan toimistoosi. Käyt samassa ravintolassa lounaalla, pysähdyt samassa kahvilassa kotimatkallasi ja kuuntelet samaa radioasemaa ajomatkan aikana.

Tämä sama voi olla totuus hengellisestä elämästämme. Sunnuntaiaamuna me menemme kirkkoon ja istumme samoille istuimille. Laulamme samoja kuorolauluja ja virsiä. Jopa rukouksemme voivat kuulostaa samoilta. Me teemme samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Ja meille tulee kiusaus ajatella, "En tee mitään enempää, kuin mitä olen aina tehnyt. Luen raamattuani ja rukoilen. Minä laulan kuorossa. Mutta siinä ei ole vaihtelua. Olen tehnyt näitä samoja asioita vuosia. Minä en kasva ollenkaan."

Mitä valheita tunteesi sinulle kertovatkaan. Sellainen ajattelu voi ryöstää sinut pois Jumalan armosta. Tosiasia on, että me kaikki kohtaamme loputonta toistoa päivittäisissä rutiineissamme. Se on vain elämää. Aito todiste kasvusta on se, että me emme ole luovuttaneet. Me annamme yhä itseämme Jumalan työlle, päivä päivältä, viikko viikolta, vuosi vuodelta.

Armossa kasvaminen ei tarkoita sitä, että tekee enemmän tai suurempia asioita Jumalan puolesta. Todellinen kasvaminen tulee siitä, että tekee samoja asioita uudelleen ja uudelleen, sydämen vakuuttaessa yhä enemmän, että kaikki tehdään Hänen puolestaan. Se on vähän kuin opettelisi kirjoittamaan ensimmäistä kertaa. Aloitat silmukkamaisilla ympyröillä ja viivoilla, muodostaen isoja kirjaimia. Mutta vähän ajan kuluttua kirjaimet tulevat pienemmiksi ja lähemmäksi toisiaan. Oletettavasti, opit laittamaan sanoja yhteen ja lopulta muodostat lauseita. Vaikka olet tehnyt samoja yksitoikkoisia asioita kauan aikaa, olet ollut kirjoittamassa. Koko ajan tapahtui jotain arvokasta.

Olen vakuuttunut, että hengellistä kasvua tapahtuu enemmän toistettavissa asioissa kuin hyppimällä yhdestä palvelutehtävästä toiseen. Tarvitaan enemmän armoa, että jaksamme jatkaa, kun olemme väsyneitä, rikkinäisiä, alennettuja tai murheellisia, kuin tarvitaan silloin, kun kaikki on uutta. Saatat luulla, että olet hengellisesti kuollut, kulkematta mihinkään Herrassa, mutta kaikista todennäköisimmin kasvat Kristuksessa joka päivä.

---

3. Saatamme mitata nykyistä tilaamme väärällä tavalla.

---

Kääntymiskokemukset ovat usein tunteellisia, koska ne ovat aivan uusia ja niin uskomattoman erikoisia. Muutos, joka tapahtuu sieluissamme, on niin äkillinen, se on musertava. On ihmeellistä kääntyä yhtäkkiä synnistä ja sitoutua kokonaan uuteen elämään Kristuksessa.

Varhainen hengellinen kasvumme on kuin lapsi, joka opettelee kävelemään. On ihmeellistä ja jännittävää, kun pikkulapsi ottaa ensimmäisiä askeleitaan. Isi ja äiti hymyilevät rohkaisten häntä, "Tule luoksemme, kyllä sinä osaat." Epävarmoin jaloin hän ottaa kaksi askelta, kolme askelta, sitten hän kaatuu. Heti hänet nostetaan ylös ja häntä kiitellään. Hänen sisaruksensa rohkaisevat häntä, "hyvä poika." Hän on jokaisen huomion keskipiste. Ja lopulta, kun hän selviää huoneen poikki, jokainen hurraa. Mikä tunteellinen kokemus se onkaan hänelle.

Mutta pian tuo lapsi ei enää olekaan huomion keskipiste. Nyt aina, kun hän lankeaa, hän nousee itse ylös. Ja hän kävelee kaikkialla ympäri taloa sotkien paikkoja. Hän kaataa huonekasveja, vetelee lattialle kattiloita ja pannuja, repii vaatteita lipastoista. Ja häntä kuritetaan kaikesta sellaisesta. Äkkiä asiat eivät olekaan hänelle enää niin jännittäviä. Hänen ensimmäisiä askeleitaan säestivät nauru ja ilo. Mutta nyt, opittuaan kävelemään, asiat eivät ole enää niin vaikuttavia tai tunteellisia.

Hengellinen kasvusi on samanlaista. Kun olit pikkulapsi Herrassa, sinusta tuntui kuin Jumala antaisi sinulle erityistä huomiota. Joka kerta, kun kaaduit, Hän oli nostamassa sinua. Silti, kuten Paavali kirjoittaa, et jää ikuisesti lapseksi. Aivan kuten pientä taapertajaa opetetaan olemaan menemättä kadulle, sinua opetetaan olemaan kävelemättä hengellisiin tuliin. Nyt, aina, kun kaadut, katselet ympärillesi, jos joku nostaisi sinut, mutta ei ole ketään. Jumala opettaa sinua seisomaan Hänen Sanallaan ja kävelemään uskon kautta, ja olemaan enää ryömimättä kuin vauva.

Tietysti on mahdollista haalistua ja kasvaa huolettomaksi uskossasi. Monet uskovat ovat sellaisessa tilassa. Mutta Jeesuksen varoitus ensirakkauden menettämisestä ei ole tarkoitettu sinulle, jos sydämesi yhä ikävöi Jumalan puoleen. Todiste siitä, että kasvat Hänen armossaan on se, että olet huolissasi takaisin maailmaan luisumisesta. Siksi sinä tutkiskelet sydäntäsi jatkuvasti.

Silti saatana on saanut ansaan monia kristittyjä vakuuttamalla heille, että he ovat menettäneet jotain Herrassa. Tosiasia on, että on kamala synti epäillä Jumalan rakkautta sinua kohtaan ja tuomita väärin asemasi Kristuksessa tunteidesi kautta. Sinun jokapäiväisellä elämälläsi Jeesuksen kanssa ei ole mitään tekemistä intosi, kyyneleidesi tai kiihkeytesi kanssa. Se lepää ainoastaan uskossa.

Kuvittele, kuinka eksyksissä olisit, jos pelastuksesi lepäisi tunteissasi. Paavali neuvoo meitä, "unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin" (Fil. 3:13). Sinun ei tule milloinkaan turvautua menneisiin tunteellisiin kokemuksiin. Se, millä on tänään merkitystä, on se, luotatko Hänen lupauksiinsa sinulle? Oletko valmis ottamaan osaa Hänen taivaalliseen luontoonsa todellisella raamatullisella tavalla - ei tunnekokemusten kautta tai ulkoisten todisteiden kautta, vaan heittäytymällä Hänen loistavien lupaustensa varaan?

"Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee" (2Piet. 1:4). Pietari tekee sen selväksi: Me saamme Kristuksen luonnon omaksumalla Jumalan liiton lupaukset, eikä minkään muun tavan kautta.

Eräs palvelija kerskaili minulle kerran, "Minä olen vihdoin palannut nuoruuteni uskoon. Rukoilen enemmän ja Raamattu on ruokaani jälleen. Jumala antaa minulle tuoreita viestejä seurakuntaani varten. Ja vielä kerran, minulla on suuri rakkaus eksyneiden puolesta. Minusta tuntuu niin uudistuneelta." Kuitenkin, vain muutamia kuukausia myöhemmin, tämä mies oli jälleen kuopassa.

Jumala tuo uudistuksia ja tuoretta voitelua meidän elämiimme. Mutta se ei ole sitä ruokaa, jolla meidän on elettävä. Meidän on elettävä jatkuvassa uskossa Hänen liittonsa lupauksiin. Hänen Sanansa on horjumaton, eikä sillä ole merkitystä, kuinka alhaisiksi tunnemme itsemme. Herramme pitää lupauksensa meille, "Hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen" (Juud.24).

Hengellisestä kasvusta on monia todisteita. Nimeän vain kolme:

---

1. Kun löydät itsesi kriisistä, kiirehdit nopeasti
Jumalan luokse hakemaan lohdutusta ja opastusta.

---

Varma merkki hengellisestä kasvusta on se, että viet jokaisen ongelman ja kriisin välittömästi Jeesukselle. Olet oppinut, että sinulla on paikka, minne mennä.

Jotkut kristityt ovat ikuisesti kriisissä. Joka kerta, kun tapaat heidät, he kertovat uuden kamalan valituksen: "Kohtaan yhden asian toisensa jälkeen. En tiedä, mitä tehdä." He tahtovat kuvailla ongelmaansa kenelle tahansa lähiympäristössään. Mutta he eivät milloinkaan vie sitä Jeesukselle, ikään kuin Hänellä ei olisi heille mitään tarjottavaa.

Äläkä ymmärrä väärin: Minä en viittaa kristittyihin, jotka käyvät läpi todellisia, oikeita ongelmia. Joka päivä seurakuntamme saa tusinoittain kirjeitä pyhiltä, jotka kestävät ankaraa kärsimystä. Ennemmin puhun "kiinnipitäjistä" seurakunnassa. He ovat valittamisen ammattilaisia. Kun kuuntelet heitä, tekee mielesi kysyä, "Onko Jumalasi kuollut? Miksi et turvaudu niihin resursseihin, joita Hän on tarjonnut sinulle? Etkö tiedä, että Hän on tehnyt sinusta enemmän kuin voittajan?"

Kuinka miellyttävää se onkaan Herralle, että menet ensimmäiseksi Hänen luokseen kaikkine huolinesi. Sinä tiedät, että sinulla on joku, joka on uskollinen pitämään sinusta huolta.

---

2. Riiput vähemmän ulkoisissa merkeissä,
fyysisissä todisteissa ja sisäisissä äänissä.

---

Tärkeä kypsyyden merkki on se, että et enää haasta Jumalaa todistelemaan itseään sinulle näkyvillä todisteilla tai sisäisellä äänellä. Tietenkin Jumala puhuu ihmisilleen. Jeesus sanoo, että Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä. Mutta se ääni, jota Jumala käyttää tänä päivänä kansansa kanssa, on Hänen paljastettu Sanansa. Heprealaiskirje julistaa, "Sittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta" (Hepr. 1:1-2).

Lisäksi, kun Pyhä Henki puhuu meille, se muistuttaa meitä Jeesuksen sanoista, "Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut" (Joh. 14:26).

Kun me turvaudumme sisäisiin ääniin tai ulkoisiin merkkeihin kuullaksemme Jumalaa, me avaudumme uskomattomille aistiharhoille. Annan teille esimerkin. Vähän aikaa sitten puhuin kahdessa palvelijoiden konferensseissa, Detroitissa ja Indianassa. Ennen kuin me lähdimme näihin tapaamisiin, sanoin Gwenille, "En näe paljoa todisteita siitä, että minut olisi kutsuttu puhumaan tällaisiin tapaamisiin. Jos Jumala ei näytä minulle jonkinlaista todistetta tällä matkalla, minä en jatka. Rakastan saarnaamista Times Squaren kirkossa, ja se on minulle tarpeeksi. Lisäksi inhoan matkustamista. Herran on puhuttava selvästi minulle."

Detroitissa Jumala siunasi saarnaamani sanan. Myöhemmin useat palvelijat heittäytyivät lattialle huutaen Jumalalle. Silti tämä ei vakuuttanut minua tarpeeksi. Myöhemmin Indianapolisissa rukoilin etukäteen, "Herra, Sinun on annettava minulle selkeä todiste tänä iltana, tai tämä on minun viimeinen kokoukseni. Sinun on osoitettava minulle, että se sana, jonka Sinä olet minulle antanut, lävistää palvelijoiden sydämiä."

Arvaa kuka kuuli tuon rukouksen Herran lisäksi? Saatana. Äkkiä suloinen, pyhältä kuulostava ääni kuiskasi minulle, "David, tänä iltana tulet todistamaan sellaista todistetta, jota et ole nähnyt milloinkaan aikaisemmin. Sinun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin seisoa siellä. Pyhä Henki pyyhkäisee voimakkaasti hallin yli ja antaa sinulle todistetta kaikilla puolilla." Minä riemuitsin ajatellen, "Kunnia Jumalalle, tämä on ihmeellistä. Se on juuri sitä, mitä minä olen rukoillut."

Herra voiteli minut uudelleen tuona iltana. Kun lopetin saarnaamisen, suljin Raamattuni ja rukoilin, "Selvä, Herra, nyt on Sinun vuorosi. Missä on se todiste, mitä minun oletetaan näkevän? Minä aion vain seisoa tässä, niin kuin käskit minua."

Mitään ei tapahtunut. Muutaman minuutin kuluttua yleisö alkoi ihmetellä, mitä odotin. Minä rohkaisin heitä, "Ihmiset, kestäkää kanssani. Minä odotan Pyhää Henkeä." Vieläkään ei tapahtunut mitään. Luonnollisesti aloin hermostua Jumalaan. Minä päätin, "Selvä, Herra. Otan tämän merkkinä siitä, että minun ei ole puhuttava tällä tavalla enää."

Tuossa tilanteessa minä en tiennyt, mitä tehdä. Niinpä minä ehdotin yleisölle, "Miksi emme kaikki kohota käsiämme ja palvo Jeesusta?" Hiljaa, jokainen alkoi ylistää Herraa. Ja ihmeellinen, lempeä Jumalan Henki täytti hallin.

Äkkiä minä tunsin, että minua ohjattiin pyytämään paimenten vaimoja tulemaan alttarille. Minä kerroin heille, "Haluan teidän kaikkien rukoilevan toistenne puolesta." Niin he pitivät toisiaan käsistä ja alkoivat rukoilla. Hetkessä Herran ihana läsnäolo laskeutui noille naisille. He alkoivat itkeä ja jakaa tunteitaan toisiaan pidellen. Jumala kosketti ja paransi heitä. Silti ei ollut ukkosta ja salamoita, ei yliluonnollista todistetta. Oli vain hiljaista, kaunista Pyhän Hengen työtä.

Seuraavana aamuna Gwen ja minä huomasimme erään paimenen vaimon hotellin hississä. Hän hehkui. Hän kertoi meille, että tuo tapaaminen oli muuttanut hänen elämänsä. Pian me aloimme kuulla muita todistuksia naisilta, jotka olivat muuttuneet, ja pariskunnilta, joiden avioliitot olivat uudistuneet.

Minä näin, että nämä ihmeelliset teot eivät olleet sitä voimakasta todistetta, mitä minulle oli luvattu. Ja nopeasti minä havaitsin, mitä vihollinen oli yrittänyt tehdä. Saatana oli kuullut minun haasteeni Jumalalle ulkoisen todisteen puolesta. Ja hän käytti sitä yrittääkseen estää minua hämmentämästä paimenia. Hän halusi vakuuttaa minulle, "Katso, Jumala ei vastaa odotuksiisi. Sinun on otettava tämä lopettamisen merkkinä."

Ei! Jumala oli asettanut eteeni avoimen oven. Ja hän oli antanut minulle viestin saarnattavaksi. Minun oli yksinkertaisesti toteltava Herraani, luotettava Hänen Sanaansa ja jätettävä kaikki tulokset Hänelle. Hän täyttää aina kaiken omalla tavallaan, kovaa tai hiljaa, näkyvästi tai näkymättömästi.

---

3. Vastaat armolla kaikkeen etniseen vihaan ja yhteenottoihin.

---

Yksi kypsän uskovan ylimmäisistä merkeistä on rakkaus kaikkia eksyneitä ihmisiä kohtaan. Sellainen kristitty osoittaa rakkautta yhtäläisesti juutalaisille ja palestiinalaisille, bosnialaisille ja serbeille, jokaiselle.

Minä uskon, että Jumala hallitsee kaikkia maailmanlaajuisia tilanteita. Hän tekee asioita ikuisten tarkoitustensa mukaan, jopa verisiä kriisejä ja kansannousuja. Juuri nyt Lähi-itä häilyy sodan partaalla. Time-lehdessä oli lokakuussa artikkeli nimeltään "verinen vuori", Jerusalemin temppelivuoresta. Tämä alue käsittää 35 aaria, jolla sijaitsee arabimoskeija, joka tunnetaan kultaisena kalliomoskeijana. Palestiinalaiset kutsuvat moskeijaa 'ylhäiseksi pyhäköksi'. Mutta juutalaiset uskovat, että maa kuuluu Israelille. Siksi he näkevät kalliomoskeijan olevan sen "hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan siinä paikassa, missä sen ei tulisi olla" (Mark.13:14).

Juutalaiset ovat vakuuttuneita, että Israelin temppeli tullaan rakentamaan juuri sille paikalle, missä tämä moskeija nyt seisoo. Eräs huomattava rabbi, Haim Richman, osoittaa kalliomoskeijaa ja sanoo, "Temppeli rakennetaan juuri tähän, eikä minnekään muualle." Rabbi Richmanin tutkijat ovat jo valmiiksi valmistaneet ne papilliset vaatteet ja tarvikkeet, joita tarvitaan palvomiseen tässä kolmannessa temppelissä. Näihin kuuluu hopeinen mizrak uhrieläinten veren keräämistä varten, kuten myös miljoonan dollarin kultainen menora.

Timen mukaan rabbit ja mullahit sanovat, että Jumala on kertonut heille, että vuori vallataan vain verellä. Toiset ilmoitukset paljastavat, että juutalaiset suunnitelmat kolmannen temppelin rakentamisesta on jo saatu päätökseen. Jotkut tarkkailijat pelkäävät, että sotaisat ortodoksijuutalaiset kaivelevat niissä tunneleissa, jotka Salomo rakennutti, aikomuksenaan räjäyttää moskeija. Samaan aikaan palestiinalaiset ovat julistaneet, että Jerusalem on pian heidän pääkaupunkinsa.

Älä ymmärrä minua väärin tässä - minä en toivo Lähi-itään minkäänlaista väkivaltaa. Mutta Raamattu ennustaa hyvin selvästi, että Israelissa tulee olemaan sota. Siksi meidän ei tule yllättyä, jos me heräämme jonain aamuna lukemaan, "Arabimoskeija hävitetty: Egypti, Syyria, Irak, Iran ja Jordania - kaikki julistavat sodan Israelille."

Vaikka näkisimmekin väliaikaista rauhaa, minä uskon, että me lähestymme nopeasti raamatullisen profetian täyttymystä ja Jeesuksen paluuta. Maailmanlaajuisia jännitteitä nousee, sisältäen raivokasta vihaa, katkeraa taistelua, kansannousuja, etnistä teurastusta. Niin, kuinka meidän tulisi kristittyinä vastata tällaisiin asioihin? Onko meidän rakastettava niiden palestiinalaisten sieluja, jotka pudottivat kiviä Jerusalemin itkumuurin huipulta rukoileviin juutalaisiin? Onko meidän rakastettava niitä israelilaisia, jotka tulittivat ja tappoivat 2 000 palestiinalaista? Onko meidän rakastettava niitä serbejä, jotka teurastivat tuhansia Balkanilla, ja Kosovon kansaa, joka maksoi takaisin serbeille?

Vain täysikasvuinen, kypsä uskova voi hyväksyä nämä Jeesuksen sanat: "Rakastakaa vihollisianne. Rukoilkaa niiden puolesta, jotka vainoavat teitä ja käyttävät teitä hyväkseen. Jos vihollisellasi on nälkä, ruoki häntä." Minä kysyn sinulta: Voitko kuvitella viettäväsi kuukauden palestiinalaisessa kenttäsairaalassa, hoitaen ja ruokkien sotilaita, jotka tahtovat hävittää Israelin? Voitko pitää ennakkoluulosi aisoissa, kun luet tulenarkoja uutisia tulevina päivinä? Onko sinulla se sama Henki, joka oli Kristuksessa, joka sanoi, kun Häntä naulittiin ristille, "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät"?

Jos haluat vaeltaa, niin kuin Jeesus vaelsi, et saa antaa otsikoiden sytyttää inhimillisiä tunteitasi. Kristus kuoli jokaisen tällä maalla elävän sielun puolesta, sisältäen aborttilääkärit, murhaajat, raiskaajat ja lapsiin sekaantujat. Juuri nyt vankilamme ovat täynnä tuomittuja, jotka ovat tulleet Jeesuksen pelastavan rakkauden voimakkaiksi todistajiksi, kaikki siksi, koska joku rakasti heitä huolimatta heidän synneistään.

Voit tietää, että sinä kasvat armossa, jos kykenet rukoilemaan niiden puolesta, joita maailma vihaa. Kun me kuulemme kauheiden asioiden tapahtuvan, meidän on seisottava jokaista ennakkoluuloa vastaan, joka meissä nousee, ja julistaa, "Annan Kristuksen hallita tätä. Rakastan ihmiskuntaa niin kuin minun Herrani teki."

Tässä on se suuri lupaus, joka nukuttaa kaikki epäilyksen ja epävarmuuden tunteemme: "Etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? ...Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin... ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy" (Jes. 40:28-41).

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.