Click here
to go to World Challenge Pulpit Series multilingual site

Kristuksessa olemisen siunaukset
(The Blessings of Being in Christ)


Tekstitiedosto + Suomenkielinen valikko + Kotisivu + Tilaa + Tekijäoikeudet + Cover Letter

David Wilkerson
Elokuu 23, 2004
__________

Paavali sanoo: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa" (Ef.1:3). Paavali sanoo tässä meille: "Kaikki, jotka seuraavat Jeesusta, ovat siunatut hengellisillä siunauksilla taivaallisissa, siellä missä Kristus on." Mikä valtava lupaus Jumalan kansalle.

Mutta tämä lupaus pysyy vain sanoina, jos me emme tiedä, mitä nämä hengelliset siunaukset ovat. Kuinka voimme iloita Jumalan lupaamista siunauksista, jos emme ymmärrä niitä?

Paavali kirjoitti tämän kirjeen "pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef.1:1). He olivat uskovia, jotka olivat varmoja pelastuksestaan. Efesolaiset oli hyvin opetettu tuntemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja iankaikkisen elämän toivo. He tiesivät asemansa Kristuksessa, ja he olivat vakuuttuneita taivasosuudestaan Hänessä. He olivat todella hyvin juurtuneita totuuteen, ja heille oli totta tämä sana: "yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Jeesuksessa Kristuksessa" (Ef.2:6).

Nämä uskolliset ymmärtävät täysin, että Jumala: "...herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa" (Ef.1.20). He tiesivät, että Jumala oli heidät valinnut: "...niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut heidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään rakkaudessa" (Ef.1.4). He tajusivat, että itse Jeesus Kristus oli adoptoinut heidät (Ef.1.5). Jumala oli ottanut heidät perheeseensä. Kuullessaan totuuden sanan, he uskoivat sen ja luottivat siihen.

Efeson uskovat olivat todella siunattuja. He iloitsivat pelastuksestaan Kristuksen veren kautta, he kokivat suuren hengellisen siunauksen saatuaan syntinsä anteeksi. He olivat todella täysin tietoisia Jumalan armon rikkaudesta, ja monet pystyivät opettamaan toisia. Kun he kohtasivat ihmisiä, jotka kaipasivat Jumalaa, he kykenivät näyttämään heille ristin työn ihanuuden. He kykenivät opettamaan Jumalan armosta ja rakkaudesta, hänen pyhyydestään, nuhteettomana vaeltamisesta hänen edessään. He pystyivät puhumaan ylösnousemuksesta, Jumalan hyvyydestä, taivaasta ja helvetistä, synnissä elämisen seurauksista.

Minä uskon, että useimmat, jotka lukevat tämän sanoman, ovat efesolaisten kaltaisia: uskollisia hyvin opetettuja uskovia. Te tunnette Kristuksen evankeliumin pelastavan voiman. Te tunnette uudestisyntymisen opin. Te olette hyvin opetettuja armon tuntemisessa, te otatte vastaan voiton, joka tulee ainoastaan uskosta eikä teoista.

Jos tämä kuva sopii sinuun, niin minulla on sinulle enemmän sanottavaa. Ja se on tämä: monet uskovat eivät ole koskaan päässeet sisälle siihen iloon, jonka Jumala on heille luvannut. Salli minun selventää asiaa.


Uskon, että suurin osa uskovista,
sananjulistajat mukaanlukien, eivät
koskaan mene eteenpäin syntien
anteeksisaamisesta ja tulevasta kirkkauden
toivosta taivaassa.


Monet syntinsä anteeksi saaneet, puhdistetut ihmiset elävät hengellisessä köyhyydessä. He eivät koskaan tunne olevansa täynnä Kristuksen täyteyttä. Sensijaan he jatkuvasti kulkevat huipulta laaksoon, hengellisistä korkeuksista masentaviin rotkoihin. Heitä aina vaivaa ajatus: "Jotain puuttuu. Minä en ole saanut kaikkea."

Kun katson taaksepäin elämässäni, minua hämmästyttää kuinka monet tuntemani antautuneet uskovat ovat olleet epävarmoja omasta pelastuksestaan. Tämä on ollut totta monen helluntaiuskovan kohdalla, hurskaan miehen ja naisen, jotka olivat palvelleet Herraa lähes 50 vuotta. He tunsivat kaikki opit, totuudet, uskon opetukset, ja he palvelivat uskollisesti. Mutta he eivät olleet koskaan päässeet sisälle siihen yliluonnolliseen iloon, joka on saatavana Kristuksessa.

On aivan totta, että on mahdollista tietää kaikki - Jeesuksen uhri meidän tähtemme, hänen verensä puhdistava voima, uskosta vanhurskaaksi tuleminen - eikä päästä koskaan sisälle Jumalan suuriin siunauksiin. Kuinka se on mahdollista, voit kysyä? Siksi, koska monet uskovat eivät mene eteenpäin ristiinnaulitusta Vapahtajasta ylösnousseeseen Herraan, joka asuu kirkkaudessa.

Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus sanoo meille, että meidän tulee olla tietoisia taivaallisesta asemastamme hänessä. Hän selitti opetuslapsilleen: "...koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä" (Joh.14:19-20). Me elämme nyt "siinä päivässä", josta Jeesus puhuu. Toisin sanoen meidän tulee tietää taivaallinen asemamme Kristuksessa.

Tietenkin useimmat meistä tietää asemansa Kristuksessa - että me istumme hänen kanssaan taivaallisissa - vain teologisena tosiasiana. Me emme tunne sitä varsinaisena kokemuksena. Mitä minä tarkoitan ilmaisulla "meidän asemamme Kristuksessa" ? Yksinkertaisesti, asema on se, missä ollaan. Jumala on asettanut meidät sinne, missä me olemme, siis Kristuksessa.

Kun taas Kristus on Isässä, istuen hänen oikealla puolellaan. Siis jos me olemme Kristuksessa, niin silloin me itse asiassa istumme Jeesuksen kanssa valtaistuinhuoneessa, jossa hän on. Se merkitsee sitä, että me istumme Kaikkivaltiaan läsnäolossa. Paavali viittaa tähän, kun hän sanoo: "..asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef.2:6).

Voit sanoa: "Mutta minusta ei tunnu siltä, että olisin taivaallisissa. Minusta aina tuntuu niinkuin olisin erämaassa, kärsimyksissä, vaivoissa ja ahdistettuna. Jos tämä on taivaallisissa olemista, niin minä en ymmärrä sitä." Voin vakuuttaa sinulle, että tuollaiset koetuksen ajat ovat yleisiä kaikille uskoville. Tuo sanonta "Kristuksessa taivaallisissa" ei ole mitään sellaista, jonka sinä voit saavuttaa. Mutta se on sitä, mitä Jumala sanoo sinusta. Jos sinä olet Kristuksessa, niin silloin Isän silmissä sinä istut hänen luonaan, hänen oikealla puolellaan.

Tosiasia on, että sillä hetkellä, kun sinä laitat luottamuksesi Jeesukseen, sinut liitetään Kristukseen uskossa. Jumala tunnustaa sinut Pojassaan, asettaen sinut hänen kanssaan taivaallisiin. Tämä ei ole pelkästään jokin teologinen asia, vaan totuus, tosiasiallinen asema. Siis nyt, kun sinä alistat tahtosi Herralle, niin sinä voit omistaa kaikki hengelliset siunaukset, jotka kuuluvat siihen asemaasi automaattisesti.

Olla Kristuksessa ei tietenkään tarkoita sitä, että sinä poistut tämän maan päältä. Et sinä voi keinotekoisesti saada aikaan jotain tunnetta, joka veisi sinut kirjaimellisesti taivaaseen. Ei, vaan taivas on tullut alas sinun luoksesi. Kristus, Poika ja Jumala, Isä tulivat sinun sydämeesi ja tekivät sinne asuntonsa: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan" (Joh.14:23).

Jeesushan on paratiisissa, Ihminen kirkkaudessa. Ja hänen Henkensä liikkuu kaikkialla maan päällä. Mutta Herra asuu sinussa ja minussa erityisesti. Hän on tehnyt meidät temppelikseen maan päällä, asuinpaikakseen. Ajattele Jeesuksen voimallista sanomaan tästä asiasta: "...joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle" (Joh.14:21). "...että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat... Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä - minä heissä ja sinä minussa, että he olisivat täydellisesti yhtä" (Joh.17:21-23).

Katso vielä kerran tuota jaetta. "Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille." Kristus antaa tässä valtavan lausunnon. Hän sanoo, että meille on annettu sama kirkkaus, jonka Isä antoi hänelle. Mikä valtava ajatus. Mikä on sitten se kirkkaus, joka annettiin Kristukselle, jonka hän vuorostaan on antanut meille? Ja kuinka se kirkkaus tulee esille elämässämme.


Se kirkkaus, joka meille on annettu on
avoin pääsy Isän luokse.


Se kirkkaus, jonka Kristus on antanut meille, ei ole jokin heijastus tai tunne. Ei, yksinkertaisesti se kirkkaus, jonka me olemme saaneet, on esteetön pääsy taivaallisen Isämme luokse.

Jeesus teki meille helpoksi päästä Isän luo avaten oven ristin kautta: "...sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö" (Ef.2:18). Pääsy tässä tarkoittaa oikeutta mennä sisälle. Se takaa vapaan pääsyn, sekä helpon lähestymisen: "...jossa meillä, uskon kautta häneen, on uskallus ja luottavainen pääsy Jumalan tykö" (Ef.3:12).

Ymmärräthän mitä Paavali sanoo tässä? Uskon kautta meillä on esteetön pääsy Jumalan luo. Me emme ole niinkuin Ester Vanhassa Testamentissa. Hänen täytyi hermostuneena odottaa merkkiä kuninkaalta ennenkuin hän voi lähestyä valtaistuinta. Vasta kun kuningas ojensi valtikkansa, Ester sai luvan tulla esiin.

Täysin vastakohtana tälle sinä ja minä jo olemme valtaistuimen edessä. Ja meillä on etuoikeus puhua kuninkaalle milloin tahansa. Me saamme viedä hänelle kaikki tarpeemme: "Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (Heb.4:16).

Kun Jeesus teki palvelustyötään maan päällä, hänellä oli yhteys Isän kanssa. Hän sanoi: "Minä en voi itse tehdä mitään omasta tahdostani. Minä teen vain sen, mitä minun Isäni käskee minun tehdä" (Katso Joh.5:19,30; 8:28).

Eikä Jeesuksen tarvinnut rukouksessa pyytää Isän mielipidettä. Tietysti Jeesus rukoili usein ja palavasti, mutta se oli yhteyttä Isän kanssa. Asia oli toisin, kun hän opetti, paransi tai ajoi ulos riivaajia. Jeesus tiesi koko ajan, että hän oli Isässä ja Isä oli hänessä. Hänen ei tarvinnut mennä ylös Isän luokse saadakseen tietää, mitä tehdä. Isä asui hänessä ja teki tahtonsa tiettäväksi. Ja Jeesus aina kuuli sanan sanovan: "Juuri näin... tee tällä tavalla..."

Tänään meille on annettu aivan samanlainen pääsy Isän luokse kuin Kristuksella oli. Voit ajatella: "Onko se totta, se on aivan uskomatonta, että minulla olisi sama lähestymisoikeus Isään kuin Jeesuksella, maailmankaikkeuden Luojalla ja Herralla?"

Älä tee virhettä: meidän tulee rukoilla usein ja palavasti kuten Jeesus. Meidän tulee olla Jumalan etsijöitä, odottaen Herraa. Mutta meidän jokapäiväisessä vaelluksessamme - tulemisissamme ja menemisissämme, suhteissamme, perhe-elämässämme, palvelustyössämme - meidän ei tarvitse hakeutua anomaan Jumalalta voiman sanaa tai suuntaa. Hänen oma Henkensä asuu meissä. Ja Pyhä Henki paljastaa meille Isän mielen ja tahdon. Hänen äänensä kuuluu takanamme: "Tämä on oikea tie, vaella sitä."


Totuus yhteydestämme Kristuksen kanssa oli
kätkettynä salaisuutena seurakunnalle, kunnes
Paavali tuli näyttämölle.


Pyhä Henki käytti Paavalia avaamaan tuon salaisuuden, joka on "Kristus teissä kirkkauden toivo." Olihan seurakunta saanut opetusta pelastavasta armosta. He tiesivät, että pelastus tuli uskosta eikä teoista. Olivathan he palvelleet Jeesusta ennenkuin Paavali tuli mukaan. He tiesivät parannuksen teosta ja olivat kokeneet Isän armon.

Mutta sitten tuli Paavali näyttämölle julistaen: "Parannuksen teko ja hyvät työt eivät riitä. Ei se ole tarpeeksi, että te tulitte Kristuksen tykö ja uskoitte, tai että teillä nyt on paljon hengellistä tietoa. Te tarvitsette jotain paljon enemmän kuin uskon Kristukseen. Teidän täytyy vaeltaa hänen täyteytensä siunauksessa." "Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol.2:6).

Mistä Paavali puhui? Mitä hän tarkoitti Kristuksessa vaeltamisella? Eivätkö nämä uskovat olleet jo tehneet niin vuosia? Mutta Paavali puhuu tässä Kristuksessa olemisen siunauksista. Ja hän sanoi seurakunnalle, että he eivät vielä tunteneet siunauksia täydellisesti. Hän kuvaili erilaista suhtautumista heidän kohdallaan:

"Minä en halua vain pään tietoa pelastuksestani. Minä haluan kokea sen. Minä haluan tietää, mitä on vaeltaa Kristuksen pelastuksen täyteydessä. En halua vain tietää taivaasta. Minä haluan kokea kaikki Jumalan minulle varaamat taivaalliset siunaukset tänään. Hän on luvannut kaikki hengelliset siunaukset, ja hän kuoli vetääkseen minut lähelleen, jossa minä voin nauttia noista siunauksista. Minä haluan, että elämästäni heijastuu tuo tosiasia. Minä haluan kaikkien taivaan hengellisten totuuksien olevan osana minun päivittäistä vaellustani. Nämä siunaukset eivät voi olla vain teologisia tosiasioita. Niiden täytyy tulla käytäntöön."

Rakkaat ystävät, tämä ei ole monimutkainen asia. Yksinkertaisesti kysy itseltäsi, että oletko ottanut Jeesuksen vastaan, ei ainoastaan pelastajanasi, vaan myöskin valtaistuimelle nousseena Herrana? Ja oletko hyväksynyt sen, että valtaistuimella istuva Herra asuu sinussa? Jos näin on, niin mitä vaikutuksia sinä näet omassa elämässäsi? Mitä vaikutusta on sillä, kun heräät aamulla tietoisena siitä, että Kristus ei ainoastaan pelastanut sinua, vaan hän myöskin asuu sinussa? Mitä vaikutusta on siitä tietoisuudesta, että hän antoi elämänsä murtaakseen kaikki erottavat seinät, niin että hän voi olla sinua lähellä ja rakastaa sinua?

Meille on annettu täällä taivas sieluihimme. Se on esimakua siitä kirkkaudesta, joka meitä odottaa. Mutta se on annettu meille ikään kuin osana perinnöstämme jo nyt. Meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus tuli antamaan meille paljon muutakin kuin pelastuksen. Hän tuli myös siksi, että meillä olisi joka päivä yltäkylläinen elämä.

Se ei tarkoita sitä, ettemmekö enää kokisi kipua ja surua. Jokaista uskovaa kohtaavat kiusaukset ja vaikeudet. Mutta koetustemmekin keskellä, me pystymme kiittämään, koska hän osoittaa meille iankaikkista hyvyyttään. Paavali kertoo meille, miksi Jumala on asettanut meidät olemaan yhtä Kristuksessa: "osoittaakseen.... armonsa ylenpalttista runsautta hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa" (Ef.2:7).

Meidän tulisi nähdä seuraavanlainen vaikutus meidän jokapäiväisessä elämässämme: Jumala on osoittanut rakkaudellista hyväsydämisyyttään meitä kohtaan. Siksi me voimme herätä huutaen: "Halleluja! Jumala, Kristus ja Pyhä Henki haluavat olla minun lähelläni."


Meille tulee lisää siunauksia, kun meidät
on asetettu taivaallisiin.


Mikä on tämä siunaus? On etuoikeus olla hyväksytty: (Engl.käänn.:) "Hän on hyväksynyt meidät rakkaassa (Kristuksessa)" (Suom. käänn.:) "..on lahjoittanut meille siinä rakastetussa..." (Ef.1:6). Kreikkalainen sana "hyväksytty" tässä tarkoittaa "korkeasti suosittu". Se eroaa englanninkielisestä sanan käytöstä, joka voidaan kääntää "otettu vastaan riittävänä." Se tarkoittaa jotain sellaista, joka jotenkin kelpaa. Mutta Paavali ei tarkoittanut sitä kreikkalaisessa ilmaisussa. Hänen käyttämänsä "hyväksytty" tarkoittaa: "Jumala on korkeasti suosinut meitä. Me olemme hänelle erikoisasemassa, koska me olemme Kristuksessa, omalla paikallamme."

Koska Jumala hyväksyi Kristuksen uhrin, hän nyt näkee vain yhden, yhdeksi liitetyn ruumiin Kristukseen, jotka ovat uskossa sidotut häneen. Toisin sanoen meidän lihamme on kuollut Jumalan silmissä. Kuinka? Jeesus pani pois päiviltä meidän vanhan luontomme ristillä. Niinpä nyt, kun Jumala katsoo meitä, hän näkee vain Kristuksen. Meidän on siis opittava näkemään itsemme sellaisina kuin Jumala meidät näkee. Se tarkoittaa sitä, että me emme keskity pelkästään synteihimme ja heikkouksiimme, vaan voittoon, jonka Kristus voitti meille ristillä.

Tuhlaajapojan vertaus antaa meille voimakkaan kuvauksen siitä hyväksytyksi tulemisesta, kun meille annetaan taivaallinen asema Kristuksessa. Varmaan tunnet kertomuksen: nuori mies otti perintönsä isältään ja tuhlasi sen syntielämään. Sitten kun poika teki täyden vararikon - moraalisesti, hengellisesti ja fyysisesti - hänelle tuli isä mieleen. Hän oli vakuuttunut, että hän oli menettänyt isänsä suosion. Jä hän pelkäsi, että hänen isänsä oli täynnä kostoa ja vihaa häntä kohtaan.

Kerran tämä nuori mies oli ollut kunnioitettu perheenjäsen, yhtä isänsä kanssa. Hän oli saanut maistaa niitä siunauksia, järjestystä ja suosiota, jotka kuuluivat isän kodin etuihin. Tämä tuhlaajapoika todella edustaa luopioita, jotka ovat pahoin pettäneet Jumalan.

Tuhlaajapoika melkein kuoli nälkään ennenkuin hän edes ajatteli kotiin paluuta. Mutta viimein, kun hän väsyi syntiseen elämäänsä, hän päätti palata isänsä luokse. Tämä kuvaa tietä parannuksen tekoon.

Kun hän lähti kodistaan maailmalle, hänen isänsä varmaankin sanoi hänelle, että hän on tervetullut takaisin. Kuka tahansa lastaan rakastava isä olisi tehnyt niin: "Poikani, oveni on aina avoin sinulle. Haluan, että muistat sen, kun nyt lähdet. Ja tiedä, että sydämeni lähtee mukaasi. Kun joudut voittamattomiin vaikeuksiin, palaa takaisin. Olet aina tervetullut kotiin." Siinä oli estoton pääsy ja isä, joka oli aina saatavilla. Niin tuhlaajapoika sanoi itselleen: "Minä nousen ja menen isäni tykö" (Luuk.15:18). Hän käytti hyväkseen tuota takaisin pääsyn siunausta.

Nyt tämä murtunut nuori mies oli murhetta täynnä syntiensä tähden. Raamattu sanoo, että hän huusi: "Minä en ole arvollinen, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan." Tämä kuvaa, niitä, jotka tekevät parannuksen Jumalan mielen mukaisen murheen kautta.

Alkaako sinulle asia valjeta? Tuhlaajapoika oli kääntynyt pois synnistään, hän oli jättänyt maailman taakseen, ja astui sisälle ovesta, jonka isä oli luvannut pitää hänelle auki. Hän oli matkalla parannukseen ja hyväksytyksi tulemiseen. Mutta hänellä ei vielä ollut hyväksyntää.

Mikä järkyttävä olotila. Tässä oli uskova, joka vaelsi oikein ja katui koko sydämestään menneitä syntejä. Hän oli väsynyt syyllisyyden, häpeän ja tuomion kantamiseen. Mutta hän ei vielä tiennyt hyväksyikö isä hänet. Hän ajatteli: "Minun isäni on varmaan vihainen. Hän varmaan vihaa minua, kun tuhlasin kaiken. Hän on varmaan täynnä vihaa ja tuomiota, kun menen hänen eteensä."

Tuhlaajapoika oli varmaankin väsynyt omiin yrityksiinsä muuttaa itseään omin voimin. Hän oli väsynyt ajattelemaan itsensä parantamista ja olemaan lankeamatta. Hän oli jo tehnyt pitkän luettelon tyhjiä lupauksia ja lankesi kuitenkin uudelleen.

Surullista kyllä, mutta uskon, että tilanne on tällainen hyvin monen uskovan kohdalla tänään. Uskon, että Jeesus antoi meille tämän vertauksen avatakseen silmämme näkemään asemamme Kristuksessa. Ja hän painottaa: "Jos olette nähneet Isän, olette nähneet minut. Minä ja Isä olemme yksi."

Kun tuhlaajapoika lähestyi kotiaan, olen varma, että häntä tuli vastaan viestintuojia, jotka sanoivat hänelle: "Isäsi on murehtinut sinusta. Hän sanoo sinua kadonneeksi lampaakseen. Hän on jopa etsinyt sinua monta kertaa." Mutta nuori mies ehkä vastasi: "Tiedän, että isäni on rakkaudellinen mies. Mutta minä olen tehnyt niin paljon syntiä. Jospa tietäisitte, mitä olen tehnyt."

Hänellä ei ollut rauhaa, koska hän ei tuntenut asemaansa. Kuinka ikävää on olla ilman taivaan iloa, joka käy yli ymmärryksen, kun et tiedä todellakaan hyväksytäänkö sinut. Kuten tuhlaajapoika, niin myös monet epäonnistuneet uskovat ovat vakuuttuneita siitä: "Minä en ole arvollinen. Jumala ei voi hyväksyä minua."

No mitä sitten tapahtui tuhlaajapojalle? "Mutta kun hän oli vielä kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli hellästi" (Luuk.15:20). Mikä kaunis näky. Syntinen poika sai syntinsä anteeksi, hänen isänsä halasi ja rakasti häntä, eikä ollut mitään vihaa eikä tuomiota. Kun hän sai isältään suudelman, hän tiesi, että hänet oli hyväksytty.

Monet uskovat ajattelevat, että se kertomus päättyy siihen: "Isä on hyväksynyt tuhlaajapojan jälleen kerran. Eikö se merkitsekin kaikkein eniten?" Me kuvittelemme oman suhteemme Isän kanssa samanlaiseksi. Me olemme kokeneet hänen rakastavan suudelmansa, hänen armonsa ja anteeksiantamuksensa. Mutta vain tähän saakka me annamme suhteemme edetä. Me pysähdymme tietoon Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.

Tosiasiahan on, että me emme vielä ole sisällä Isämme talossa. Me emme ole ottaneet paikkaamme hänen juhlassaan. Jeesuksen vertauksen mukaan on olemassa enemmän, paljon enemmän. Meidän Isämme ei koskaan ole tyytyväinen ennen kuin me nautimme kaikkia niitä siunauksia, jotka tulevat hyväksymisen mukana. Hän haluaa meidän olevan paikallamme talossaan, lähellä häntä koko ajan nauttien hänen kotinsa juhlinnasta.

Isä todellakin sanoo: "Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa" (15:23). Kreikan kielen sana olla iloinen tässä tarkoittaa ottaa riemullinen, iloiseva mielentila. Ajattele sitä iloista näkymää kun: "....isä sanoi palvelijoilleen: Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja terurastakaa.... Ja he rupesivat pitämään iloa... Kuuli hän laulun ja karkelon" (15:22-25).

Pane merkille, mitä tapahtui tässä kohtauksessa. Tuhlaajapoikaa ei käsketty itse puhdistamaan itseään ennen juhlaan menemistään. Ei, vaan hänen isänsä laittoi hänet kuntoon. Eikä hän puhdistanut vanhoja vaatteita. Hän antoi hänelle uudet vaatteet, mikä kuvaa uutta elämää. Poika olisi voinut kieltäytyä: "Mutta isä, en minä ole arvollinen." Mutta isä olisi vastannut: "En minä katso sinun menneisyyteesi. Minä iloitsen siitä, että otat rakkauteni vastaan. Me olemme tehneet sovinnon ja olemme yhtä. Se on minun iloni."

Sanotko, että sinut on hyväksytty Kristuksessa? Ehkä olet kokenut samaa kuin tuo tuhlaajapoika: Isän suudelman, rakkauden kosketuksen, takaisin kotiin hyväksynnän. Jos on niin, sinä varmaan uskot: "Minä olen Kristuksen kanssa taivaallisissa." Jos on niin, missä on sitten sinun iloitsemisesi? Missä sinä näet Isän juhlinnan elämässäsi, laulamisessa, karkeloinnissa, sydämen ilossa?

Ehkäpä kaikkein kuvaavin näytös tässä vertauksessa on se viimeinen kohta, kun vanhempi veli tulee kotiin työstään. Koska juhlat ovat sisällä, hän seisoo ulkopuolella ja katsoo sisälle ikkunasta. Hämmästyksekseen hän näkee isänsä karkeloivan iloisena tuhlaajapoikansa paluusta.

Älä unohda, että vanhempi veli on myös hyväksytty. Mutta vertaus antaa selvästi sen kuvan, että hän on murheellinen ja alakuloinen. Miksi? Kaikkien niiden vuosien aikana, jotka hän on palvellut isäänsä, hän ei ole koskaan astunut sisälle isänsä kodin juhlimiseen. Hän ei ole koskaan nauttinut niistä siunauksista, jotka hänen isänsä varannut häntä varten. Ja aivan tässä loppuosassa hänen isänsä muistuttaa häntä niistä siunauksista, jotka ovat kuuluneet hänelle koko ajan: "Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun" (Luuk.15:31).

Kysyn sinulta: oletko sinä kokenut ne siunaukset, jotka ovat seuraus hyväksytyksi tulemisesta? Jeesus tekee sen aivan selväksi, että me olemme taivaallisen Isämme ilo ja ihastus. Hän iloitsee meistä. Mutta jos me emme koskaan astu sisälle hänen huoneeseensa ja ymmärrä, että hän on hyväksynyt meidät, me ryöstämme häneltä tuon ilon.

Minä todella kehotan sinua jättämään syntisi ja maailmalliset tavoitteesi taaksesi. Poista elämästäsi kaikki lihalliset painot, jotka niin helposti sinut kietovat. Ja astu sisälle ja ota paikkasi Kristuksessa. Hän on kutsunut sinut nauttimaan hänelle kelvollisuudestasi. Sitten kun heräät huomenna, niin sinä havaitset huutavasi: "Halleluja, Jumala on hyväksynyt minut. Minun sydämeni on täynnä kiitosta ja riemua."

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.

Times Square Kirkon Ilmoituksia | Tietoja Uusille Lukijoille


Tekstitiedosto + Suomenkielinen valikko + Kotisivu + Tilaa + Tekijäoikeudet + Cover Letter

KOPIOINTI- /JULKAISURAJOITUKSIA:
Tämä tiedosto kuuluu kokonaisuudessaan World Challengelle. Sitä ei saa muuttaa sisällöltään millään tavalla. Se voidaan julkaista vain kokonaisuudessaan ilmaisjakeluun. Kaikkissa toisinnoissa tästä julkaisusta tulee olla copyright maininta (esim. "Copyright © 2005 World Challengen luvalla") Tiedostoa ei saa käyttää ilman World Challengen lupaa jälleen myyntiin tai jonkin muun julkaisun edistämiseksi kaupallisesti. Tämä sisältää koko materiaalin lukuunottamatta joitakin pieniä lainauksia. Lisää seuraava maininta lähdekirjallisuuteen: Copyright © 2005 by World Challenge, Lindale, Texas, USA.

Tämä materiaali on ainoastaan henkilökohtaiseen käyttöön eikä sitä saa julkaista muilla nettisivuilla. The Lorain County Free-Net Chapelilla on yksinoikeus julkaista näitä saarnoja nettisivuillaan World Challenge Inc.'in luvalla. Voit vapaasti kopioida netiltä, painaa ja jakaa tätä materiaalia, kunhan et julkaise sitä internetillä muilla sivuilla. Voit kuitenkin laittaa linkit viitteenä nähin saarnoihin.


Tämä Internet-sivu on
The Missing Link, Inc.®
joka tarjoaa vaikeuksissa oleville nuorille ja aikuisille elämää mahdollisuuden muutokseen.
Kotisivu - misslink.org
Kappeli - misslink.org/chapel2.html
David Wilkersonin World Challenge Saarnasarjojen monikielinen Internet-sivu
www.tscpulpitseries.org


Copyright © 2005 - The Lorain County Free-Net Chapel
Det nordlige central Ohio, U.S.A.

ALKUUN

Webmaster tarvitsee kommentejasi ja ideoitasi
jotta tämä palvelu toimisi mahdollisimman hyvin.
Kerro meille, ellei kaikki toimi, kuten pitäisi.
Vain siten saamme tiedon siitä!
Viimeksi päivitetty 25.5.2005

Miksi Herätys Viipyy/ "Apua!"/ Mitä tässä on/ Kannattaja/ Uskon Tunnustus/ Raamatun Tutkiminen
Pianon äärellä/ Ilmoitustaulu/ Kirjasto/ Kotisivu/ Suomenkielinen valikko/ Saarnatuolisarjat