”Katso minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden. Ei hän huuda eikä korota ääntään, ei anna sen kuulua kaduilla.. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti. Hän itse ei sammu eikä murru, kunnes on saattanut oikeuden maan päälle, ja merensaaret odottavat hänen opetustansa” (Jes.42:1-4).

Tämä Raamatun kohta tarkoittaa Jeesusta. Pyhä Henki oli ilmoittanut profeetta Jesajalle millainen Kristus tulee olemaan, kun hän tulee. Ja Jesajan alkusana “katso” tässä ilmoittaa kuulijoille: “Valmistautukaa Messiaan ilmestymiseen.”

Kuva, joka tulee näistä neljästä jakeesta mieleen, on selvä: Kristus ei tule pakottamaan ihmisiä kuulemaan häntä. Hän ei ole tuleva kovalla hälinällä ja melulla. Hän on tuleva hellänä, rakastavana Vapahtajana.

Me löydämme Jesajan profetian täyttymyksen Matteuksen 12. luvussa. Fariseuksilla oli juuri ollut kokous, jossa he suunnittelivat kuinka tappaisivat Jeesuksen, vain sen vuoksi, että hän oli parantanut miehen kuivettuneen käden sapattina. Matteus sanoo: “Mutta kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois” (Matt.12:15).

Kristus ei kostanut vihassa. Me emme näe hänen raivostuvan niihin, jotka suunnittelivat hänen kuolemaansa. Hän ei ollut kuten opetuslapset, jotka halusivat tulen alas taivaasta vastustajien päälle, vaikkakin Kristus oli voinut tehdä sen. Hän olisi voinut käskeä legioonan enkeleitä hävittämään vihollisensa. Mutta Jeesus ei halunnut kostaa.

Se oli se hellä henki, kuten Matteus sanoo, joka näyttää Jesajan profetian täyttymyksen: “Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla” (Matt.12:19).

Jesaja itse asiassa sanoi: Vapahtaja ei tule pakottamaan ketään valtakuntaansa. Hän ei tule kovaäänisenä, meluavana, alistavana persoonana. Ei, kuulet hänen puhuvan hiljaisella äänellä ihmisen sisimpään.”

Mitä siis Jeesus teki, kun hän hiljaa poistui Jerusalemista? Matteus sanoo, että hän meni heti kaupungin ulkopuolelle ja jatkoi ympärilleen kokoontuneiden ihmisten parantamista: “Ja monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki” (Matt.12:15).

Kun me katselemme evankeliumien kertomuksia, huomaamme monessa kohtaa, kun Jeesus oli tehnyt ihmeitä, hän neuvoi ihmisiä: “Älkää kertoko kenellekään tästä. Älkää levittäkö tietoa laajemmalle.” Kun hän oli parantanut kaksi sokeaa miestä, Kristus käski miesten pitää ihme omana tietonaan: “Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: ‘Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää” (Matt.9:30). Kun hän oli ruokkinut 5000, ja ihmiset yrittivät tehdä hänestä kuninkaan: “...väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä” (Joh.6:15).

Tästä huomaamme, että Jeesus ei halunnut ihmisten seuraavan häntä ihmeiden tähden. Hän halusi heidän antaumuksensa, koska hänen hellät sanansa olivat vallanneet heidän sydämensä. Hän halusi koko ihmiskunnan tietävän, että hän ei ollut tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan: “Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi” (Joh.3:17).

---

Ajattele Jeesuksen hellyyttä kahdella alueella:
Amerikkaa kohtaan ja syntistä maailmaa kohtaan,
ja hänen omaa kansaansa kohtaan.

---

Kuulen monen uskovan kysyvän tänään: “Miksi Jumala ei ole tuominnut Amerikkaa? Miksi hän ei ole tehnyt meille meidän syntiemme mukaan? Hän antoi Noan sukupolvelle varoituksia 120 vuoden aikana, mutta sitten hän sanoi: ‘Nyt riittää’, ja aloitti vedenpaisumuksen. Jumala on kärsinyt Amerikan syntejä jo kauan aikaa, miksi emme näe vanhurskasta tuomiota kohdallamme?”

Minä rakastan tätä maata, enkä halua nähdä Jumalan lopullista tuomiota Amerikan yllä. Minä mieluummin iloitsen Jumalan pitkämielisyydestä.. En halua nähdä kyyneleitä lasteni ja lastenlapsieni silmissä tällaisen yhteiskunnan tähden. Mutta olen kuitenkin monien uskovien lailla hämmästynyt, miksi Jumala on viivyttänyt tuomiotaan.

Uskon, että me jo näemme tuomioiden alkua. Minä näen hirvittävät onnettomuudet maailmassa varoituksina. Mutta koska Amerikan talous ei ole romahtanut, kansamme kykenee silti toimimaan entiseen tyyliin, me näytämme selviytyvän joten kuten kriisistä toiseen, saaden lisää aikaa kerta toisensa jälkeen.

Olen vakuuttunut, että on vain yksi vastaus tähän hämmentävään tilaan: Se johtuu meidän Vapahtajamme hellyydestä ja pitkämielisyydestä. Me löydämme todisteen siihen Jesajan profetiasta: “Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta” (Jes.42:3). Amerikasta on tullut särjettyjen ruokojen kansa!

Ruoko on kasvi jossa on ontto varsi, ja tavallisesti kasvaa kosteilla alueilla tai lähellä vettä. Ruoko on helposti taipuva kasvi, kun tuulee tai vesi virtaa. Mutta se voi taipua määrättyyn pisteeseen, kunnes se lopulta katkeaa ja tulva vie sen mennessään.

Kuten ruoko tyynellä säällä, Amerikka kerran seisoi ylpeänä ja ylhäällä täynnä intoa ja lupausta. Koko meidän yhteiskuntamme kunnioitti Jumalaa, ja Raamattua pidettiin lakimme ja juridisen systeemimme perustana. Minunkin elinaikanani, koulujen oppikirjat sisälsivät kertomuksia Raamatusta. Jeesus tunnustettiin Jumalan Pojaksi, joka antaa kansallemme suosion ja lukemattomat siunaukset.

Mutta menestyksessämme meistä on tullut samanlainen kuin muinainen Israel: ylpeä ja kiittämätön. Me olemme menneet alaspäin lyhyessä ajassa. Jumala on työnnetty syrjään oikeuslaitoksessa, kouluissa, ja hänen nimeään pilkataan ja tehdään naurunalaiseksi. New Yorkissa voi opettaja laittaa pöydälleen Koraanin tai Playboy- lehden, mutta jos hän tuo Raamatun luokkaan, hän voi menettää työpaikkansa.

Meidän yhteiskuntamme on täysin menettänyt moraalisen suunnan. Sen seurauksena Amerikka, joka kerran seisoi ylpeänä, on nyt rampa kuin särjetty ruoko.

Jopa kaikkein kovin, jumalaton amerikkalainen tänään ymmärtää, että tämä maa korruptoituu enemmän koko ajan. Jokainen tietää, että elämme laina-ajalla. Kuinka kauan voi valtakunta pysyä pystyssä, kun se tappaa syntymättömät lapsensa .... isät raiskaavat tyttärensä, äidit käyttävät hyväksi poikiaan, ja lasten hyväksikäytöstä tulee kansamme häpeä ... poliisit tekevät itsemurhia pelosta ja tuskasta (8 poliisia teki hiljattain itsemurhan pelkästään New York Cityssä) .... monista teini-ikäisistä on tullut barbaareja .... missä kaikkea, mikä pitää esillä Jumalaa ja Kristusta, ei ainoastaan halveksita vaan törkeästi pilkataan? Kuinka kauan voi väkivalta, murha, hyväksikäyttö jatkua?

Jos meille annettaisiin, mitä me ansaitsemme, Amerikan pitäisi olla raunioina, sekasorron vallassa. Mutta Jesaja sanoo, että meidän hellä Jeesuksemme ei muserra särjettyä ruokoa. Ja vaikka Amerikka onkin täydessä hämäännyksen tilassa, taipunut ja kolhittu paljoilla synneillä, me emme ole vielä muserrettuja. Hellyydessään Herramme ei ole sen sallinut tapahtua.

---

Jeesus itse syntyi särjettyyn yhteiskuntaan.

---

Kun Kristus tuli maan päälle, Israel eli murskaavan Rooman vallan alaisena. Juutalaisia rasitettiin paljoilla veroilla ja Rooman laeilla. Samalla myös papisto rasitti leskiä ja köyhiä. Köyhälistöä pilkattiin ja pidettiin naurunalaisina, ja ihmiset oli sokaistu korruptiolla. Tämän tähden niin monet profeetat olivat ennustaneet, että Kristus tulee pimeyden hetkellä, tuoden suuren valkeuden.

Jeesus tuli yhteiskuntaan, jossa oli ulkokultaisuutta ja syntiä. Kun hän katsoi kansakunnan tilannetta, hän itki Jerusalemin puolesta ennustaen, että Herran huone tullaan hävittämään. Mutta hän antoi yhteiskunnalle 70 vuotta lisäaikaa evankeliumin saarnaamiseen. Ja noina vuosina kaduilla oli Hengellä täytettyjä todistajia tehden ihmeitä, saarnaten toivoa ja parannusta ja kutsuen voimallisesti sisälle Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei murskannut tuota särjettyä ruokoa, joksi Israel oli tullut.

Juuri nyt on tällainen kuva Amerikasta: yhteiskunnan moraali on kokonaan muserrettu. Olemme myös masentunut ja häiriytynyt kansakunta, joka elää pelossa ja henkisessä ahdistuksessa. On enemmän kuin koskaan ennen historiassa psykologeja, psykiatreja, sosiaalityöntekijöitä ja auttajia, mutta heillä ei ole riittävästi aikaa kaikille avun tarpeessa oleville. Asia on aivan samoin myöskin seurakunnassa: uskovien sielunhoitajat ovat ylikuormitettuja koko maassa kuormitettujen auttamisessa.

Lapset kärsivät hajonneiden perheiden, pahoinpitelyjen ja hyväksikäytön takia. Teini-ikäiset joutuvat moraalittomuuteen, materialismiin ja välinpitämättömyyteen. Saatana on päästänyt valloilleen pahuuden tulvan maan päällä, ja sen seurauksena on paljon kuormitettuja ja särjettyjä ihmisiä.

Myös seurakunnissa on paljon samaa kärsimystä. Kirjeissä, joita saan uskovilta, tulee ilmi, kuinka mega-kirkoissa ihmiset “kuivettuvat”, kun ei enää saarnata synnistä ja vanhurskaudesta. He ovat hämillään, kysellen: “Mistä minä löydän todellista Jumalan palvelusta? Täällä ei ole mitään merkkiä Kristuksen läsnäolosta. Ei ole oikeaa murtumista.” Pastorit myös kirjoittavat: “Dave-veli, minusta on tullut luopio.”

New York Times kirjoitti hiljattain 10 000 jäsenen helluntaiseurakunnasta, jonka sanoma on: “Me teemme täällä sinut onnelliseksi.” Mutta tuo sanoma tuo väärää toivoa ja on vain väliaikaista vapautusta.

“Suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta” (Jes.42:3). Jumalaa näkee tässä kansakunnassa sydämiä, jotka savuavat kytemällä. Niissä sydämissä oli kerran tuli, joka paloi Jumalalle. Mutta nyt ne hädin tuskin savuavat.

---

Onko niin, että kun Jumala katsoo Amerikkaa,
hän näkee pienen toivon kipinän?

---

Onko vielä jäljellä ihmisiä, jotka seisovat paikallaan Hänen nimensä puolesta? Onko vielä jäljellä pieni jäännös, joka taistelee sytyttääkseen Jumalan vanhurskauden liekin?

Herra on sanonut: “Jos näen savuavan kynttilänsydämen, niin en sitä sammuta. Liekki on voinut sammua, eikä ole jälkeäkään tulesta, mutta näen vielä kyteviä kekäleitä. En salli sen sammua. Kunhan vain kuulen pienenkin huudon palvelijaltani, en salli särjetyn ruo’on murskautua.”

Jumala ei ole vielä menettänyt toivoaan meihin. Mutta tosiasia on, että me elämme armon varassa. Huomaan sen kaikkialla matkustaessani, etenkin Euroopassa. Tuo maanosa on paljon maallistuneempi kuin Yhdysvallat, he ovat omasta tahdostaan tulleet täysin jumalattomiksi. Kun kävelee joidenkin maiden kaduilla, voi huomata antikristuksen hengen, röyhkeyden Jumalaa kohtaan.

Ruotsi on nyt yksi varakkaimmista Euroopan valtioista, ja mitä rikkaammaksi se tulee, sitä enemmän se tulee luopioksi. Samalla evankelinen kirkko siellä on vaarassa joutua masennuksen valtaan. Irlanti, kansakunta, joka kärsi suurta köyhyyttä vuosikymmeniä, on nyt rikastumassa. Mutta hengellinen tilanne siellä on myös masennuksen vallassa ja maallistuminen pääsemässä valtaan.

Koko Euroopan suhtautuminen näyttää olevan: “Mitä väliä sillä jos tuomio tulee? Eläkäämme, syökäämme, juokaamme ja iloitkaamme.” Ei ole mitään väliä, ei tarvita Jumalaa.

Minä uskon, että Jumalalla on selvä sanoma koko maailmalle juuri nyt. Hänellä on valta lopettaa mikä tahansa terroriuhka milloin vain. Hänen tarvitsee sanoa vain sana ja enkelit kukistaisivat pahan vallan. Mutta hän on sallinut kansainvälisiä onnettomuuksia ja kaikki merkit viittaavat siihen, että me olemme hänen armonsa varassa.

---

Jumala on hellä omaa kansaansa kohtaan

---

Me olemme nähneet, mitä Jeesus teki, kun hän meni Jerusalemin ulkopuolelle: “Ja monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki” (Matt.12:15). Tässä lyhyessä jakeessa me näemme Jesajan profetian toteutumisen: “Särjettyä ruokoa hän ei muserra” (Jes.42:3).

Sana “särjetty” tarkoittaa monta asiaa. Se tarkoittaa loukattu, hakattu kappaleiksi, loukatut tunteet, pettyneet toiveet. Tunnen hengessäni, että monet Jumalan omat tänään tarvitsevat sanan Vapahtajamme hellästä laupeudesta, koska heistä on tullut särjettyjä ruokoja.

Joka viikko vilpittömät uskovat menevät kirkkoihin koroittamaan äänensä ja kohottamaan kätensä Herran palvontaan. Mutta monet heistä ovat särjettyjä ja lähellä musertumista. Heidän sydämensä tuli on niin riutunut, että he voivat nähdä vain vähän savua elämässään.

Eräs antaumuksellinen pariskunta, joka palasi äskettäin lähetyskentältä, kirjoitti minulle kuinka särjettyjä he ovat olleet. Vuosia aikaisemmin he olivat luopuneet kaikesta viettääkseen seitsemän vuotta ulkomailla saarnaamassa, antaen kaikkensa. Kun he palasivat, he tulivat tyhjin käsin jättäen kaiken omaisuutensa siihen maahan, jonne heidät oli kutsuttu.

Nyt kun he alkoivat hakea työtä, kaikki ovet olivat suljetut. Sekä mies ja vaimo olivat hyvin koulutettuja ja olivat ammattitaitoisia. Kun he panivat hakemukset sisään, he olivat aina ensi sijalla. Mutta lahjakkaat hyljättiin aina joka paikassa ja toinen ja kolmas valinta otettiin.

Lopulta eräs uskovien omistama firma pyysi miestä haastateltavaksi toimeen, johon hänellä oli hyvät edellytykset. Firma käytti paljon aikaa ja he jo melkein lupasivat toimen hänelle. Mutta kerran jälleen eräs toinen sai työpaikan.

Heidän sydämensä ja henkensä on nyt syvästi muserrettu. He ovat alkaneet murehtia: “Me olimme uskollisia lähetyskentällä. Eikä meidän elämässämme ole mitään, mikä olisi ristiriidassa Jumalan kanssa. Olemme rukoilleet ja uskoneet. Niin, miksi me olemme tällaisessa tilanteessa?”

Jos haluat nähdä raamatullisen esimerkin siitä kuinka joku oli syvästi särjetty ruumiillisesti ja hengellisesti, niin katso profeetta Eliaa. Tämä mies joutui aivan täysin murtumispisteeseen.

Elia tunsi Jumalan ja kuuli hänen äänensä paremmin kuin kukaan toinen. Hänen rukouksensa avasi ja sulki taivaan. Hänellä oli sellainen hengellinen auktoriteetti, että hän yksin, pelkäämättä oli vastakkain 400 Baalin papin kanssa. Hän oli niin täynnä Jumalan Henkeä, että hän juoksi 20 mailia nopeammin kuin hevosen vetämät vaunut.

Mutta kaiken tämän jälkeen Elia sai sanan, että kuningatar Iisebel jälisti häntä tappaakseen hänet. Tämä voimallinen profeetta tuli pelon valtaan, ja me näemme hänet istumassa puun alla huolissaan ja masentuneena.

Suuri Jumalan palvelija oli henkisesti ja ruumiillisesti särjetty. Elia varmaan ajatteli: “Miksi minulle on tapahtunut näin? Jumalan käsi on ollut ylläni kaikki nämä vuodet, ja olen nähnyt ihmeen toisensa jälkeen. Mutta nyt olen toivottomassa tilanteessa, ja se koettelee minua yli voimieni.”

Tuo sama mies, joka kerran seisoi kaikkia helvetin voimia vastaan ja kutsui Jumalan tulen ylhäältä, huusi nyt epätoivoisena: “Jo riittää, Herra; ota minun henkeni, sillä minä en ole isiäni parempi” (1.Kun.19:4).

---

Jotkut nytkin ovat Elian kinsteripensaan alla
liian väsyneitä rukoilemaan.

---

Ehkä olet juuri musertumaisillasi. Olet ollut uskollinen palvelija, olet rukoillut ahkerasti, ja olet tuntenut Jumalan äänen. Olet saavuttanut voittoja menneisyydessä, ja rakastat syvästi Herraa. Mutta nyt olet särjetty, enemmän kuin koskaan ennen, etkä enää jaksa edes rukoilla.

Voit ajatella: “Olen etsinyt Herraa uskollisesti, olen tutkinut hänen Sanaansa, olen rukoillut ahkerasti. Mutta tämä koettelemus on tullut aivan aiheettomasti, ja minun sieluni on raskautettu enemmän kuin koskaan ennen.” Nyt kaikki kyyneleesi ovat kuivuneet. Sinä tunnet itsesi väsyneeksi, alakuloiseksi, masentuneeksi, hyljätyksi, yksinäiseksi. Kuten Elia, sinä olen kyykistynyt kinsteripensaan alle alakuloisena ja masentuneena, yrittäen säilyä hengissä.

Rakkaat uskovat, tämä uskon vaellus on sodankäyntiä. Se tietää taisteluja, väsymystä, haavoja, ja pelottavaa vihollista, joka haluaa tuhota teidät. Kun olette allapäin ja muserrettuja kuten Elia, te väsytte ja tulette uneliaksi. Ja juuri silloin te olette alttiita tuomitseville ajatuksille. Teidän herkkä omatuntonne sanoo teille:

“Et enää rukoile kuten ennen. Et tutki Sanaa tarpeeksi. Olet kuivettunut ja penseä, tulesi on sammumassa, eikä sinusta enää ole hyvää todistusta. Nyt olet sallinyt saatanan ryöstää sinulta Jumalalta saamasi rauhan. Ei sinusta ole enää mihinkään. Sinun lihallinen mielesi ei voi muuttua.”

Tämän jälkeen Jumalan Sana koettelee sinua. Juuri niin tapahtui Joosefille; meille on sanottu, että juuri tuohon määrättyyn hetkeen saakka, Sana koetteli häntä. Ja niin tapahtui Elialle nyt. Samoin tapahtuu meille, kun me joudumme särjetyksi. Meidän omatuntomme lyö meitä Sanalla, jonka olemme kätkeneet sydämiimme.

Ajattele sitä. Kautta Raamatun me luemme: “Älä ole laiska. Rukoile palavasti ja vilpittömästi kaikesta voimastasi, etsien Häntä, kun Hänet löytää voidaan. Anna itsesi kokonaan Sanalle ja rukoukselle. Käytä aikasi oikein. Varo tyhmien neitseiden laiskuutta. Jumala sanoo, että hänen kansansa on unohtanut hänet täysin.

Kaikki nuo Raamatun kohdat ja periaatteet tulevat mieliimme muserruksemme aikana. Ja me ajattelemme: “Olen pettänyt Herrani. En ole totellut hänen Sanaansa.” Sinun horjuvan uskosi sydän savuaa, ja vihollinen on innokas puhaltamaan sen sammuksiin.

Kuten Elia, sinä olet niin väsynyt ja masentunut, että sinä vain haluat nukkua. Raamattu kertoo, että juuri näin tuo Jumalan mies teki: “Ja hän painui maata ja nukkui” (1.Kun.19:5). Hän ei yksinkertaisesti jaksanut kantaa taakkaa enää.

Mutta Herra ei nuhdellut Eliaa tämän vuoksi. Jumala tiesi, että hänen palvelijansa oli tullut särkymispisteeseen. Voin kuvitella rakkaan Isämme sanovan hänestä: “Katso tätä uskollista miestä, särjettynä ja loukattuna. Hän on saavuttanut kestävyytensä rajan, eikä kykene kuvaamaan kipuaan enää. Minä olen luvannut hänelle: ‘Särjettyä ruokoa minä en muserra.’ ”

Mitä sitten tapahtui? “Mutta Herran enkeli kosketti häntä vielä toisen kerran ja sanoi: ’Nouse ja syö, sillä muutoin käy matka sinulle liian pitkäksi‘ ” (1.Kun.19:7).

Tässä on valtava sanoma jokaiselle särjetylle ruo’lle, joka lukee tätä. Ei merkitse kuinka särjetty olet, kuinka alaspainunut koetustesi keskellä. Jumala on sinulle luvannut: “Sinua ei tulla musertamaan. Minä en salli liekin sammua. Sinun uskoasi ei sammuteta.”

Rakas pyhä, tämä sanoma on sinulle taivaasta. Sinua koskettaa Sana, joka kutsuu sinua: “Nouse ylös nyt. Jumala ei ole suuttunut sinuun. Eikä hän salli sinun joutua alas. Hän tietää, että tämä tilanne on sinulle ylivoimainen. Hän antaa sinulle yliluonnollista voimaa. Hän antaa sinulle kaiken, mitä tarvitset selvitäksesi eteenpäin.

Yli neljänkymmenen yön ja päivän aikana Elia vähitellen elpyi entiselleen. Päivästä päivään hän kulki vain kullekin päivälle annetulla voimalla. Vihdoin tuli aika, jolloin Herra sanoi: “Miksi sinä lymyilet täällä luolassa, Elia? En voi sallia sinun jäädä tällaiseen masennukseen, joka ottaa elämäsi hallinnan. Minä olen tehnyt sinut ennalleen kärsivällisellä rakkaudellani. Ja nyt minä annan sinulle suunnan.”

---

Millainen sana sinun on kuultava, että
tulet ulos luolastasi?

---

Odotatko kuulevasi ankaran sydäntäsärkevän Sanan ollessasi särjetyssä tilassasi? Raamattu sanoo, että Elian luolassa ollessa: “Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta Herra ei ollut myrskyssä” (1.Kun.19:11). Jumala ei ollut siinä sanomassa.

Odotatko, että sielusi ravistellaan äänekkäällä herätyshuudolla? “Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä” (1.Kun.19:11). Odotatko kuulevasi tulisen Sanan? “Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; Mutta ei Herra ollut tulessa” (1.Kun.19:12).

Jumala tietää juuri millaisen Sanan hän antaa kuulua sinulle, kun olet särjetty. Ja se ei ole tuomion Sana, ei kova Sana, ei tulikuuma saarna. Minä uskon, että Hän sanoo meille jotakin tässä kohdassa: “Kun olet alaspainettuna koetustesi tähden, en minä sinua kohtele kovakouraisesti.” Ei, Elia tarvitsi kuulla hiljaisen ystävällisen äänen: “Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä” (1.Kun.19:12). Jotkut käännökset sanovat: “hellästi puhaltava” , tarkoittaen “hiljainen, hellä virkistävä henkäys.”

Tuo sama hellä hiljainen ääni tulee vielä meille tänä päivänä Isän sydämeltä. Ja sen sanoma on sama: “....ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen” (Jaak.5:11).

“Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan. Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.... Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä” (Ps.103:8-11,13).

Tässä on sinun vapautuksesi sana: Nouse ja luota! On aika tullut sinulle uskoa, että Jeesus on mukana sinun myrskyssäsi. Hän antaa sinulle voimaa kestämään sen.

Älä usko sitä valhetta, että sinut kokonaan murskataan. Vihollinen ei tule voittamaan. Herra on sanonut: “Ei ole väliä kuinka särjetty olet, en salli sinun murskautua. En anna tulen sammua. Minun Henkeni puhaltaa hiileen ja sinun liekkisi leimahtaa jälleen palamaan.”

---
Julkaisulupa World Challenge 'eltä, P.O. Box 260, Lindale, TX 75771, USA.